Jaakon kotitalon uunin rauniot
"Sota vei Kostamusseudun kylät kypeninä taivaan tuuliin. Siinä palaneen kotitaloni uunin rauniot Suojärven rannalla." (J.V. Rugojev)
«Война стерла с земли родные деревни Костомукши, мой родной дом на берегу Шуоярви, но камни хранят историю и память о Родине». (Я.В. Ругоев)
...Oli vuosi neljäkymmentäkaksi.
Paukkuva pakkanen. Helmikuu.
Latu huurteiseen korpeen uurautuu.
Autiokylä. Kahakka verinen.
Punaiset roviot harjoilla kattojen.
Kaiken sen, minkä isät oli pystyttäneet
ja äidit kartuttaneet työllänsä uutteralla,
kaiken sen heidän poikansa olivat sytyttäneet
ja käsiään lämmittelivät
tulella kaamealla.
He eivät itkeneet eivätkä sääliä tienneet,
vaikka jokainen kyven
kärvensi sydämiään.
Se oli aikaa.
("Syntymäsijoilla", 1964)
Война… И красный гребешок
Огня над избами взлетел…
Сын отчий дом тогда поджег,
Чтоб враг в него войти не смел,
Седой отец построил дом,
Очаг растапливала мать…
Здесь поглощенную огнем
Былую жизнь не воссоздать.
(«На родном пепелище», 1964)