Александр Пушкин
Сказка о мертвой царевне и семи богатырях (отрывок)
Переводчик: Тайсто Сумманен
Tosi kyllä, uusi vaimo
muuten tsaaritar ois aimo:
...
älyltänsä neuvokas,
mutta korska, kopeileva,
kademieli, oikkuileva.
Tullessansa kultaisen
toi hän peilin ihmeisen,
ihmiskielin puhuvaisen.
Myötäjäisiksi hän sai sen.
Tämän peilin eessä vain
herttaisesti hekottain
jutteli hän leikkisästi,
uteli näin hempeästi:
”Hyvä kultakuvastin,
sano, enkö olekin
maailmassa kaikkein sorjin,
varreltani kaikkein norjin.”
Peili vastas ainiaan:
”Olet totta tosiaan
maailmassa kaikkein sorjin,
varreltasi kaikkein norjin.”
Tsaarin vaimo hyvillään
siristelee silmiään,
sormiansa napsuttelee,
keimailee ja keikistelee,
kädet puuskaan laskien
peilailevi ylpeillen.
Последнее изменение Четверг, 06 июня 2024 13:09